Arvola

Arvola

lauantai 27. toukokuuta 2017

Raivaustalkoot

Kevät on pitänyt kiireisenä. Mökillä lavakaulusten ja harsojen suojassa valkosipulit ja perunat kasvavat vauhdilla. Kotimaisemissa kasvimaa taas oli varsinainen painajainen: risut ja heinät saivat rauhassa vallata alaa edellisen asukkaan aikana.



Päätimme "kesannoida" alueen eli raivauksen jälkeen peitimme alueen pressulla. Katsotaan ensi kesänä, miltä kasvimaa näyttää.


 Vadelmarivistön perkasin ja parantelin hieman kasvualustaa.


Nyt jatkamme tontin raivausta puiden kaadolla. Kymmenestä puusta tulee mukavasti polttopuuta ja risuista haketta. Ensi kesänä tämän rytökasan tilalla on kenties kasvulavoja ja hakkeella katettuja polkuja 😉


tiistai 11. huhtikuuta 2017

Arvolan keittiön uusi ilme

Arvola (Turun saaristossa sijaitseva "kesämökki") on ollut mieheni omistuksessa kohta 15 vuotta. Itse kävin täällä ensimmäisen kerran kuusi vuotta sitten ja olin heti myyty. Tällaiselle kaupungissa kasvaneelle asfalttilapselle oli melkoista extremeä ulkohuussi, kaivosta haettava vesi ja kaasuhella. Talon sähköistyksestä huolehti katolla olevat  neljä aurinkopaneelia, joten valaistus hoitui kynttilöillä ja lämmitys pääosin puilla. Talviviikonloppuisin hirret olivat lämmenneet vasta sunnuntai-iltana, kun oli aika lähteä takaisin kotiin ja sivistyksen pariin 😀

Remonttia on taloon tehty vuosittain. Myös keittiön lattiat on eristetty, puuhella rakennettu uusiksi ja yhteen nurkkaukseen asennettu kaapit ja laatikosto. Keittiössä ei ole yhtään ehjää seinää. Ruokapöytä on lähes ainoa työtaso.


Halusin kolmisen vuotta sitten jotenkin piristää keittiön valkoisia kaappeja ja ottaa puuhellan päällisen hyötykäyttöön. Kaapin oviin laitoin hieman washiteippiä ja vaihdoin vetimet. Välitilaan tuli tapetti ja kisko ripustuskoukkuinen. Puuhellan päälle rakenneltiin vanhasta ikkunapokasta  ja harjan varsista kattilateline.



Tovi meni tuolla kevyellä ehostuksella, mutta menneen talven aikana tuskastuin kaappien epäkäytännöllisyyteen ja varsinkin tuohon kaappien kulmaan muodostamaan tyhjään tilaan. Kevyt keittiöremppa on siis aloitettu korvaamalla toinen seinäkaapeista pitkillä hyllylevyillä. Toisesta kaapista poistettiin vain ovet. Seuraavaksi hyllyjen taakse täytyy laittaa hieman tapettia ja kaapistoon pari ylähyllyä.



Uudistaminen ei jää tähän. Tuon "alakerran" uusimiseen on jo suunnitelmat päässäni. Toteutusaikataulu on vielä avoin, mutta ehkä syksyllä voin jo esitellä uutta toimivampaa keittiötä - enkä nyt tarkoita juoksevaa vettä ja tiskikonetta. Vanha hirsitalo ja vesiputket eivät ole hyvä yhdistelmä silloin kun keittiö on osan vuodesta lähes pakkasen puolella. Enkä edes kaipaa em. mukavuuksia täällä. Niistä voin nauttia peruskotona. 

torstai 30. maaliskuuta 2017

Santaa, sontaa ja sulotuoksuja

Lumikellot kurkottelevat kaulojaan hangen läpi. Aurinko kutittelee hiirenkorvia ja heittää sädekimppuja lävistäen pölykalvon verhoaman ikkunan. Ulos. Ulos. On kevät.

Ulkona tuuli syöksyy päin, pyyhältää edelleen katua pitkin, lennättää ylös monenkirjavan paperisilpun. Pian piirileikkiin yhtyvät hiekanjyvät. Tuuli tanssii yhä vinhemmin, kesyttömämmin, kiihkeämmin. Kietoudun syleilyyn. Kurkkuani kuristaa, silmäni kostuvat. Kyynelvirrat luovat likaisenharmaita uomia puuteroiduille poskilleni. Pakahdun  sannasta.

Vastaani sipsuttaa nukkavierua arvokkuutta huokuen kultaisen iän kerholainen viehättävän seuralaisensa kera. Neiti Mimi von Villakoira suorittaa jälleen koirallisvelvollisuutensa pyöräyttäessään kauniin keon aistieni iloksi. Väistäessäni tätä tilataidetta tulen tuhonneeksi menneenvuotisen rykelmän. Fyi! Hallelujaa hihkuen teen psykedeelisiä kuvioita nurmeen. Taitan oksan pajupuusta ja kaivelen lisämateriaalia kenkieni pohjasta. Liikennelaitos, tuo alati palvelualtis ystävä, auttaa naista sonnassa: bussit hyppivät tärskyen katukivillä ja roiskauttavat pesuvettä kengilleni. Kiitos.

Jatkan taivallustani läpi heräävän luomakunnan. Hajuhermojani kutkuttaa sietämätön löyhkä. Maatuva floora, sulamisvedet ja vettynyt maaperä synnyttävät myskisen ensituoksun, jota maustaa ja täydentää ulosteen ja urean luonnolliset aromit. Infernaalista. Syvältä sisältäni nousee kuvotus.

Tuskastun ja painan pääni alistuneesti alas. Ja silloin. Pientareella keimailee keltainen aurinko: leskenlehti, Tussilago farfara, kevään kuriiri.

Kevät. Tervetuloa.


lauantai 18. maaliskuuta 2017

Naulakon paikka

Herra M. ei ole luonteeltaan mitenkään pedantti, kun kyse on tavaroiden säilytyksestä. Yleensä vaatteet ja tavarat muodostavat epämääräisiä kasoja tasoille ja lattialle. Itsekään en ole mikään pilkunpiipertäjä, mutta kieltämättä olisi mukavaa päästä esteittä esim. vaatekaapin luo.



Etsinnässä oli siis ollut jo jonkun aikaa tuolle hirsiseinälle sopiva naulakko. Ja löytyihän sellainen kaunokainen.


Myyjän mukaan naulakko on peräisin Ristimäen koulusta. Nykyään koulu on yksityiskäytössä ja nimeltään Toukolaakso. Nimi juontaa juurensa talon asukashistoriasta: talo on Touko Laaksosen (Tom of Finland) synnyinkoti.

Hetken aikaa pääsin nauttimaan "tyhjästä" nurkkauksesta. Peili sai kaveriksi kaksi mister  Mossea esittävää piirrosta.


Talvisin naulakko palvelee myös talvitakkien säilytystä, sillä eteinen on lämmittämätöntä tilaa. Ja kaapillekin pääsee nyt melko vaivattomasti :)


Seuraavaksi täällä Arvolassa käyn keittiön kimppuun. Tosin tila voi joutua isommankin remontin kohteeksi, jos lattiat otetaan ylös lisäeristämistä varten. Saattaa olla, että talon ulkovuoraus menee kiireellisempänä listalla ohi. No luvassa on joka tapauksessa puuhakas kesä.

Keväisin terveisin Talvikki

Ps. hanhet, töyhtöhyypät ja kiurut ovat palanneet :)

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Vääränvänkyrä leidi ja talonpoika

Makuuhuoneen kirjoituslipasto on odotellut jo tovin seuraa. Onneksi avasin suuni oikeaan aikaan ja ystäväni luopui torin kautta hankkimastaan aarteesta.


Tämä vänkyräsäärinen leidi on peräisin 20-luvulta. Ikäisekseen hyvin säilynyt, tukevasti liitoksissa pysyvä. Ja kuinka hyvin sopiikaan 40-luvulla tehdyn lipaston seuraksi!


Molemmilla ihanan kurvikkaat muodot 😀


Hankintalistalla on ollut pitkään myös toisenlainen istuin: tukeva talonpoikainen tuoli yläkerran työpöydän seuraksi. Taalintehtaan kierrätyskeskuksesta olen tehnyt löytöjä aikaisemminkin enkä joutunut tälläkään kertaa pettymään.



Ei nitku tai notku tämäkään istuin. Tyttäreni lainassa oleva turkoosi pöytä toivottavasti on luonani säilytyksessä vielä pitkään, sillä muuten edessä on uuden askartelupöydän hankinta.



Nyt alkaa olla huonekalukiintiö täysi - ainakin sisätiloissa. Pihaterassin pesun ja pintakäsittelyn jälkeen alkaa todennäköisesti taas melkoinen suunnittelurumba ulkotilojen kalustamiseksi. Herra M. tuossa jo huokaa syvään minun esitellessäni "tehdään-ne-itse" - suunnitelmia. Tunnetusti minulla riittää ideoita, mutta toteutus jää pitkälti mieheni harteille. Onneksi ne hartiat ovat leveät ja kestävät 😘